Syntynyt 8.3.1971 Kaarlelassa, joka kuuluu nykyään Kokkolaan. Varsinainen synnyinpaikka on Iisalmen keskussairaala.
Samu aloittaa Joensuun kaupunginteatterissa elokuussa 2023.
Tärkeimmät koulutuksesi: Teatteri-ilmaisun ohjaaja, Helsingin AMK Stadiassa 2006. DAMU – Akademie Muzickych Um ní, Fakulta Divadelní, Prahassa, Tšekin Tasavallassa 2004. Artenomi, puuala, korjaus- ja miljöösuunnittelija, Oulun käsi- ja taideteollisuusoppilaitos (OKTO) 1997.
Tärkeimmät työsi:
On ollut ilo ja kunnia tehdä monia eri tavalla merkittäviä töitä, mutta kysymys vaatii rajaamaan, niin valitsen seuraavat: Kaikki vuodesta 2003 lähtien tekemäni Menuteatteri-esitykset, Ahaa Teatterissa Heini Junkaalan kirjoittama ja Johanna Freundlichin ohjaama ”Toinen vasemmalta” -näytelmän Joonan rooli sekä Rovaniemen Teatterissa Pieta Koskenniemen dramatisoima ja ohjaama ”Huojuva Talo” -näytelmän Eeron rooli.
Muita saavutuksia tai mainittavaa:
Isäksi tuleminen vuonna 2011, Menuteatteri -esitysformaatin kehittäminen ja esittäminen 2003 alkaen, Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksessa Oulussa rakennussuojeluavustuskohteiden korjaustyön neuvonta-, tarkastus- ja valvontatyöt 1997, elämyskaupungin suunnittelu Oulu-halliin 1997–1998 sekä Taitaja 1999 loppukilpailujen projektipäällikkönä toimiminen. Amerikkalaisen jalkapallon harrastaminen 1986–1999.
Miten sinusta tuli näyttelijä?
Minulle näyttelijäksi tuleminen on ollut itseksi tulemista, joka on jatkuva elämän mittainen prosessi. Se on oman keskeneräisyyden ja haavoittuvuuden tunnistamista ja hyväksymistä. Se on yhtä aikaa matkaa itseen ja matkaa yhteyteen toisten kanssa, pyrkimystä ymmärtää itseä ja kanssaihmisiä paremmin. Ihmisenä ja näyttelijänä en ole koskaan valmis, vaan uteliaana matkalla oppimassa kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin pyrkien.
Mikä teatterissa viehättää sinua?
Yhteisöllisyys. Se, että saa leikkiä yhdessä toisten kanssa ja toivottavasti luoda jotain, joka koskettaa toisia ihmissieluja. Se, että yhdessä tuotettu taideteos saa jonkun ihmisen unohtamaan arjen raskauden hetkeksi, ja että hän mahdollisesti koetun teoksen kautta oivaltaa jotain itsestään, toisista ihmisistä ja elämästä ylipäänsä – ja näin maailmasta tulee hieman parempi paikka. Teatterin ja näyttelijän työn kautta olen kosketuksissa ydinarvoihini, jotka ovat rakkaus, liittyminen ja turva.
Mitä teet vapaa-ajalla?
Kuntoilen, luen, kirjoitan ja erästelen…. ja pelaan Tetristä.
Kerro jokin teatteriin liittyvä muisto, joka on painunut erityisen hyvin mieleesi.
Niitä on toki monta…Mutta osallistuin Oulun Ylioppilasteatterin uusille jäsenille tarkoitettuun kolmipäiväiseen koulutusviikonloppuun 1994. Opetuksesta vastasi Oulun kaupunginteatterin näyttelijä Liisa Toivonen. Yhteisöllisyyden kokemus oli järisyttävä. Koin, että olin tullut ”kotiin”. Liisa loi turvallisen ilmapiirin, jossa me silloin toisillemme ventovieraat, uskaltauduimme heittäytymään ja jakamaan yhdessä. Koin, että olin yhtä aikaa kosketuksissa itseeni – leikkivään lapseen itsessäni ja samalla turvallisessa avoimessa vuorovaikutuksessa toisiin. Sillä matkalla olen edelleen.
