Tunne teatterisi -näyttely esittelee pienoismalleja ja pukuloistoa

Tunne teatterisi -näyttely vie lavastuksen ja puvustuksen maailmaan.

Joensuun kaupunginteatterissa on käynnissä Tunne teatterisi  -näyttely, joka esittelee teatterin lavastus- ja pukusuunnittelijoiden töitä 14.12.2024 saakka. Sen kautta yleisö voi nähdä, miten paljon luovaa työtä ja yhteistyötä piilee jokaisen teatteriesityksen taustalla. 

Näyttelyssä on esillä teatterin skenografin Kaisu Koposen, lavastaja Iris Roudan sekä pukusuunnittelijoiden Saara Jolkkosen, Nina Paakkunaisen, Soile Tarvaisen ja Sanna Tarvaisen töitä. Näyttely tarjoaa mahdollisuuden tutustua lavastuksen pienoismalleihin, pukuluonnoksiin ja roolipukuihin.  

Puvustossa ammattilaisia ja monipuolista osaamista 

Joensuun kaupunginteatterin puvustotiimissä työskentelee neljä henkilöä, joista yksi toimii sekä kampaamossa että puvustossa. Lisäksi tiimiin voi kuulua vaatetusalan harjoittelijoita. 

– Pienellä porukalla tehdään paljon. Meillä on todella taitavia ompelijoita, ja työnjälki on erittäin ammattitaitoista, kertoo puvustomestari Nina Paakkunainen. 

Puvusto valmistaa esityksiin roolipukuja pukusuunnittelijoiden suunnitelmien pohjalta. Lisäksi puvustossa huolletaan pukuja: pestään, silitetään, otsonoidaan ja korjataan tarpeen mukaan. 

”Meillä on todella taitavia ompelijoita, ja työnjälki on erittäin ammattitaitoista.”

Esityksestä riippuen pukujen määrä vaihtelee. Esimerkiksi musiikkinäytelmässä Joen sydän oli lähes 80 pukua. Kaikkea ei kuitenkaan valmisteta alusta asti, vaan lisäksi käytetään teatterin pukuvarastoa, kirpputoreja ja toisinaan ostetaan valmisvaatteita.   

– Kaikki puvut muokataan näyttelijöille sopiviksi ja toimiviksi. Näyttämöpuvuissa tärkeää on niiden käytännöllisyys – pukujen täytyy toimia lavalla, myös tanssissa ja nopeatempoisissa pukuvaihdoissa, Paakkunainen kertoo. 

Yksi teatteripukujen erikoisuus on niissä käytetyt tekniset ratkaisut, kuten joustavat “piirakat” kainaloissa, jotka antavat käsille liikkumisvapautta. 

Saatanan puku – Paakkunaisen suunnittelun taidonnäyte

Näyttelyssä esillä olevista puvuista yksi on Nina Paakkunaisen suunnittelema ja itse valmistama puku Mestari ja Margarita – Saatana saapuu Moskovaan -näytelmän Wolandille eli Saatanalle. Paakkunainen, joka on koulutukseltaan vaatturi ja filosofian maisteri, kertoo miesten pukujen olevan hänen erikoisalaansa. 

– Saatanan puvun tekeminen oli erityisen hauskaa – sain leikkimielisesti toistella, että nyt on taas aika tehdä sitä ’saatanan pukua’, hän nauraa. 

Suunnitteluprosessi alkaa näytelmän tekstin lukemisesta. Mestari ja Margarita -näytelmän kohdalla suunnitelmat pohjautuivat myös alkuperäiseen romaaniin. 

– Aluksi käytän aikaa inspiraation keräämiseen, kuten kuvien selaamiseen Pinterestissä, ja alan hahmotella minua kiinnostavaa maailmaa. Sitten pohdin taiteellisen suunnittelun ydintä, mikä se on juuri kyseisen teoksen kohdalla, Paakkunainen avaa luovaa prosessia. 

Lavastuksen retrospektiivi: Iris Roudan uraa kunnioittaen

Iris Routa on tehnyt pitkän ja merkittävän uran lavastussuunnittelijana. Näyttelyssä esillä olevat pienoismallit valottavat hänen monipuolista osaamistaan ja luovaa työskentelyään. Joensuun kaupunginteatterissa hän on työskennellyt jo 40 vuoden ajan, ensimmäisen kerran vuonna 1985, jolloin hän toimi Taideteollisesta korkeakoulusta valmistumisensa jälkeen lavastajana Jussi Parviaisen Jumalan rakastaja -näytelmässä. 

Routa korostaa, että työ itsessään on ollut hänen tärkein opettajansa: 

– Olen oppinut eniten työskentelemällä yhdessä lavastamon puuseppien, metallimiesten ja opiskelijoiden kanssa. Lavastamon arki on hyvin konkreettista ja juurevaa, ja siinä vuoropuhelu on jatkuvaa, Routa kertoo. 

Joensuun kaupunginteatterin lavastamon tiimissä työskentelee tällä hetkellä kolme henkilöä, usein myös lavastajat osallistuvat suunnitelmiensa toteutukseen. Lavasteet valmistetaan lavastajan tekemien työpiirustusten mukaan, rakentamisaika on yleensä noin kaksi kuukautta. Materiaaleina käytetään muun muassa metallia, puuta ja vaneria.

Materiaaleja pyritään kierrättämään, esimerkiksi mattoja maalataan ja käytetään uudelleen niin pitkään kuin ne kestävät. Kultaisen vasikan lavastukseen Routa etsi rokokoo-tyylisiä tuoleja ympäri Suomea, ja niitä haettiin Joensuuhun Helsingistä, Lahdesta ja Tampereelta. 

Pienoismallin merkitys lavastussuunnittelijan työssä 

Pienoismallit ovat olennainen osa lavastajan suunnitteluprosessia. Roudalle ne eivät ole vain visuaalisia työkaluja, vaan kokonaisuuden keskeinen hahmotusväline: 

– Asioiden kypsyminen tapahtuu aivojen ja käsien välimaastossa. Piirrän työpiirrustukset ja alan rakentaa pienoismallia, ja kun se valmistuu, niin valmistuu myös koko lavastuksen kokonaisuus. Se on prosessi, joka auttaa ymmärtämään mittasuhteet, värit ja materiaalit, Routa selittää. 

”Asioiden kypsyminen tapahtuu aivojen ja käsien välimaastossa.”

Pienoismalli on myös tärkeä keskusteluväline ohjaajan ja muun työryhmän kanssa. Ohjaaja voi pienoismallin avulla hahmottaa näyttämötilan käytön ja antaa ideoita lavastuksen kehittämiseen. Routa muistaa erityisesti Koirien Kalevala -näytelmän ohjaajan Aleksis Meaneyn, joka innostui käyttämään pienoismallia aktiivisesti työkalunaan. 

– Meaney suorastaan leikki pienoismallilla niin, että sitä piti välillä korjata. Se oli kuitenkin kivaa, sillä se osoitti, kuinka pienoismalli voi inspiroida ohjaajaa ja olla olennainen osa koko suunnitteluprosessia. 

Aarresaaren lavastus – suosikki pienoismalleista 

Näyttelyyn Iris Routa on valinnut pienoismalleistaan sellaiset, joiden kädenjälki kestää lähemmän tutkimisen. Esillä olevista pienoismalleista Aarresaari on hänelle rakkain. Sen materiaaleina on käytetty ohutta viilua, ja esimerkiksi laivan köysistö on valmistettu juuttinarusta. 

Esitys toteutettiin lapsille, mutta ihastutti myös nuoria aikuisia. 

– Lavastukseen tehtiin hieno laivanmasto, purjeet, köysistö ja kokkapuu sekä viidakon puut, jotka lavastamolla valmisti metallimies, teollinen muotoilija Anssi Suutarinen. Puut olivat niin kolmiulotteisia, että niihin pystyi menemään sisälle, Routa kertoo. 

Routa tekee parhaillaan viimeistä lavastustaan ennen eläköitymistä, Juhlat – ja elämä siinä sivussa -näytelmään, yhteistyössä teatterinjohtaja-ohjaaja Sarianne Tursaan kanssa. Se saa ensi-iltansa 25.1.2025 suurella näyttämöllä. 

Teksti ja kuva: Eveliina Salomaa

Tunne teatterisi -näyttely on avoinna pienen näyttämön lämpiössä ja Tornikabinetissa 14.12.2024 saakka osoitteessa Rantakatu 20 (4. krs). Näyttelyyn on vapaa pääsy esitystoiminnan aikana.