Sulaketta lainaamassa on hurmaavaa teatteria. Ei tarvitse katua mentyään sitä katsomaan. Noin puolentoista tunnin tanssiteatteriesitys on  roisi muunnelma Maiju Lassilan iki-ihanasta klassikosta, jossa Liperin ihmisiä kuvataan hitaan linssin läpi.
Uustulkinnassa katsoja kylläkin joutuu häpeämään useita kertoja. Vatanen ja Ihalainen ovat nyt alkuperäisiä henkilöitä nuorempia ja aivan pitelemättömiä syöksyttyään kotsallaan baanalle. Ilkosillaan heiluvat kikkelit hävettävät. Uikkarit pojille! Kaisa Karhutar  esitetään virolaisena hutsuna, vaikkakin upeasti ja notkeasti. Ei Kaisa mikään hutsu ollut! Kolmas hölmöys on sekoittaa demarit ja kepu tuomarin puheisiin, kun tämä antaa sakot Vataselle ja Ihalaiselle. Ihan pöhköä. Neljäs älyttömyys on muuttaa Tahvo Kenonen Tainaksi ja paiskata hänet lesborakastajana Anna Liisan sänkyyn.
Mutta muuten täydet pisteet näyttelijöille!
Musiikki on nerokkaasti valittu!  Se naurattaa, itkettää ja vetoaa.
Kulunut auto on loistoratkaisu lavasteena. Siihen sullotaan vaikka ketä. Siinä saunotaan ja lyödään löylyä.  Se on tyrmäävä tyrmä. Ja tietenkin sillä paahdetaan Liperistä Joensuuhun ja takaisin.
Antti Ihalaisen kuolinmäntykin on mukana tarinassa ansaitusti arvostettuna. Porsas on vähän kimurantti, kun sitä ei oikeastaan ole, ennen kuin kipakassa loppupolkassa, joka on tietenkin ”Yksin oot sinä ihminen”. Luitte oikein: se oli polkkaa. Ja porsas sipsuttaa balettihamosessa siivet selässään.
Kaikki vanhasta klassikkonäytelmästä on muutettu ja silti se on ehtaa itseään. Mestariteos.
Ritva Väisänen