Ohjaaja Aino Kivi
Teoksen valinta
Useampi ihminen on kysellyt minulta, miten ennakkosuunnittelen esityksiä. Avaan tällä viikolla hieman näitä prosesseja Joensuun kaupunginteatterin facebook-seinällä. Tarkoitettu luettavaksi kaikille kiinnostuneille!
Ensimmäinen – ja usein vaativin – askel on aina teoksen valinta. Jos siinä mennään metsään, sieltä ei päästä enää kuivin jaloin takaisin. Teoksen valinnassa on otettava huomioon toimintaympäristö (=paikkakunta historioineen, potentiaalinen yleisö), teatterin koko, henkilökunta, näyttelijäkaarti, onko teksti näytelmä vai dramatisoitava juttu (kuten romaani tai elokuva), kuka dramatisoi, millä ajalla ja korvauksella, tarvitaanko musiikkia, onko muusikoihin varaa, sekä hirveä määrä pieniä ja suuria asioita, kuten että saadaanko oikeuksia esittää tekstiä, kuinka kalliit ne ovat, ja sisältyykö niihin vaatimuksia, joita pitäisi pystyä täyttämään. Toisinaan tekstin tekijänoikeudet saattavat olla niin kalliita, että ne vievät lähes kaikki lipputulot. Joskus taas ei ole rooleihin sopivia näyttelijöitä.
Polttava kysymys on aina: mikä kiinnostaisi yleisöä? Tämä kysymys sisältää kaksi puolta, jotka ovat jopa toisilleen vastakkaisia: mikä olisi juuri nyt sellainen aihe, mistä ehdottomasti pitäisi tehdä esitys – ja mitä yleisö mahdollisesti haluaisi nähdä?
Mitään viisastenkiveä ei ole keksitty. Viihteelliset, ”yleisöystävällisiksi” ajatellut jutut saattavat flopata – ja vakavat draamat olla hittejä. Koskaan ei voi tietää.
Itse yritän aina ajatella ensisijaisesti aihetta ja sitten paikkakuntaa. Mistä aiheesta pitäisi juuri nyt tehdä esitys? Minun mielestäni? Millaisia ihmisiä tällä paikkakunnalla (ja lähiseudulla) asuu? Mikä heille on tärkeää? Mikä koskettaa? Kiinnostaa? Naurattaa? Ärsyttää? Olisiko meillä jotain yhteistä? Taiteilijana en voi tehdä esitystä, jos en aidosti innostu ideasta. Tai voin, mutta siitä tuskin tulee hyvää esitystä. Innostuksen aistii, ja samoin aistii väkisinväännetyn. Ohjaaja välittää oman mielentilansa näyttelijöihin, alitajuisestikin, joten ohjaajan innostus on tärkeää.
Johtaja päättää ohjelmistovalinnat, mutta ohjaajana minulla on valtaa juttuihin, joita itse teen. Joensuussa näitä ovat olleet Kaikkeuden enkelit, Kiljusen herrasväki, Mä soitan veljille, Rahakabaree ja ensi syksynä tuleva Havukka-ahon ajattelija. Olen saanut johtajalta suuntaviittoja kuten ”ulkomainen kantaesitys”, ”koko perheen esitys”, ”kotimaista klassikkoa”, joiden pohjalta olen tehnyt tarjouksia, ja sitten on käyty keskustelua johtajan ja taiteellisen jaoksen kesken. Yleensä tarjoan aina alkuun 3-5 juttua, joista kenties joku valikoituu. Tai sitten valmistelen lisää ehdotuksia… Yleensä teattereissa ohjelmistovalinnat lyödään lukkoon vähintään 1-1,5 vuotta (isommissa teattereissa jopa 2-3 vuotta) ennen ensi-iltaa, mutta täällä Joensuussa on viime vuosina ollut kiireisempi aikataulu.
Avaan tähän vielä esimerkiksi Havukka-ahon ajattelijan valintaprosessia.
Aloimme keskustelemaan syksyn 2016 ohjelmistosta vastavalitun johtajan kanssa lokakuussa 2015, eli käytännössä heti, kun hänet oli valittu. Iiristiina Varilo kyseli, mitä tänne minun mielestäni pitäisi tehdä. Heitin esimerkinomaisesti ilmaan Havukka-ahon ajattelijan, millä viittasin siihen, että teos on tunnettu, klassikko, maanläheinen, ja lähellä pohjoiskarjalaista sielunmaisemaa. Heitin muitakin ehdotuksia, mutta kauhukseni Iiristiina otti juuri tuosta kopin. Kauhukseni siksi, että omat mielikuvani teoksesta pohjautuivat enemmän näkemiini (enimmäkseen melko epäonnistuneisiin kesä-) teatteriversioihin kuin alkuperäisteokseen. Näin mielessäni flanellipaitoja, tukkijätkiä, kömpelöä murretta, juonenpätkiä, jotka eivät johda mihinkään, huonoa näyttelemistä ja kohtauksia, jotka eivät oikeasti ole hauskoja (vaikka yrittävät sitä esittää). Iiristiina kuitenkin taivutteli minut lukemaan romaanin, ja sieltähän lähti. Innostuin toden teolla. Minulle Havukka-ahon ajattelija kertoi ihmisestä, joka elää sovussa luonnon kanssa, ja kysyy, voisiko se vielä olla meillekin mahdollista.
Valinnan jälkeen päästiinkin sitten tilanteeseen, jossa alkuperäisteos oli valittu, mutta siitä ei ollut meidän teatterille sopivaa dramatisointia… No, tästä voin ehkä kertoa lisää seuraavassa päivityksessä. Ajattelin kertoa idean jalostamisesta ja työryhmän kokoamisesta. Myöhempään!