Jonna Kuittinen Joensuun kaupunginteatterin skenografiksi 

Joensuun kaupunginteatteri on valinnut taiteen maisterin ja teatteri-ilmaisun ohjaajan (AMK) Jonna Kuittisen uudeksi skenografiksi.

Jonna Kuittinen aloittaa virallisesti skenografin työt maaliskuun alussa, kun lavastaja Iris Routa eläköityy. Hänet valittiin runsaan kymmenen skenografiksi hakeneen joukosta haastattelun kautta.

Kuittinen on jo ennestään tuttu Joensuun teatterille ja teatteriyleisölle. Vuonna 2023 hän teki lavastussuunnitelmat Iso paha susi -lastennäytelmään sekä Thalia-palkittuun Mestari ja Margarita – Saatana saapuu Moskovaan -esitykseen. Hänen tuorein lavastustyönsä, Rich Orloffin Isot pojat -komedia, saa Suomen ensi-iltansa Joensuun kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä 8.2.2025.

Ensimmäinen iso produktio vakituisessa roolissa tulee olemaan musikaali Naisia hermoromahduksen partaalla, joka saa ensi-iltansa Joensuun kaupunginteatterin suurella näyttämöllä 27.9.2025. 

Juuret Nurmeksessa

Nurmeksesta kotoisin oleva Kuittinen on monipuolinen teatterintekijä, jolla on kokemusta useista eri teatterin osa-alueista näyttämöllä ja sen takana.

Kuittinen valmistui teatteri-ilmaisun ohjaajaksi Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulusta vuonna 2009 ja suoritti taiteen maisterin tutkinnon Aalto-yliopiston näyttämölavastuksen koulutusohjelmasta vuonna 2015. Sen jälkeen hän on työskennellyt laajasti eri puolilla Suomea. Pisimpään hän on toiminut Savonlinnan teatterissa skenografina vuosina 2020–2023.  

Viime vuonna Kuittinen suunnitteli lavastuksia muun muassa Kuopion kaupunginteatterin Veriveljet-musikaaliin ja Oulun teatterin Saiturin jouluun.  

Teatterin maailma vei mukanaan   

Nuorena nurmeslaisena Jonna Kuittinen päätyi harrastajateatteriin kaverinsa houkuttelemana.

Teatterin maailma vei hänet mukanaan heti ensi hetkistä. Teatteriharrastus oli vaarassa loppua, kun harrastusteatterin ohjaaja Tarja Jänis muutti paikkakunnalta pois. Tämä ei kuitenkaan estänyt Kuittista ja hänen ystäviään – he varasivat itselleen liikuntasalin harjoitustilaksi ja jatkoivat teatterin tekemistä omin voimin. 

17-vuotiaana Kuittinen sai tilaisuuden näytellä Nuotta-projektissa Tomi Kervisen ohjaamassa Tarinoiden talvimaailma -esityksessä sekä Ilkka Laasosen ohjaamassa Kumu kuuluu -musikaalissa Lieksan Mätäsvaarassa. Jälkimmäisessä mukana oli joukko ammattilaisia, kuten Petriikka Pohjanheimo ja Janne Kinnunen.

Kuittinen koki oppivansa eniten seuraamalla ammattilaisten työskentelyä. Myöhemmin hän työskenteli Pohjanheimon kollegana suunnitellessaan lavastuksen Riihimäen teatterin Harmony Sisters -esitykseen. 

Teatteri-Traktorin kasvatti

Paljon käytännön oppia Kuittinen sai Teatteri-Traktorista, jossa jokainen osallistui monipuolisesti eri tehtäviin. Teatteri-Traktorissa hän näytteli ja opiskeluaikoinaan myös lavasti, esimerkiksi Ronja Ryövärintytär -esityksen vuonna 2011. 

– Aloitin näyttelijänä ennen kuin oivalsin, että voisin myös lavastaa. Teatteri-ilmaisun ohjaajaopintojen aikana olin ryhmässä ainoa, joka omisti ja osasi käyttää akkuporakonetta. Myöhemmin Tampereella päätin täydentää osaamistani lavasterakentamisen opinnoilla. Sen jälkeen pyrin Taideteolliseen korkeakouluun ja pääsin sisään ensimmäisellä yrityksellä. 

Siirtyminen näyttämöltä lavastuksen pariin ei ollut Kuittiselle helppo prosessi. 

– Kävin läpi kriisin, kun siirryin esiintyjän roolista lavan taakse. Se oli iso askel. En ollut näytellyt kymmeneen vuoteen, kunnes viime keväänä palasin lavalle Hiihtäjät-näytelmässä. Se oli pelottavaa mutta myös palkitsevaa. 

Näytelmä syntyi Laura Kaljunen ja työryhmän yhteistyönä Joensuussa.

Vakituisen työn plussana työyhteisö

Joensuun kaupunginteatteria Kuittinen pitää ihanteellisen kokoisena työpaikkana. Hän kuvailee yhteistyötä lavastamolla sujuvaksi ja arvostaa teatterin sopivan kokoista työyhteisöä. 

– Joensuussa on moninaisuutta ja voimaa, mutta työyhteisö ei ole kuitenkaan niin suuri, että ihmiset katoaisivat toisiltansa, Kuittinen vertaa suurempiin teattereihin. 

Kuittinen on onnellinen valinnastaan. Vakituinen työyhteisö ja vähentynyt matkustaminen tarjoavat mahdollisuuden keskittyä entistä enemmän luovaan työhön sekä taiteelliseen kehitykseen ja vuoropuheluun kollegoiden kanssa.

Kuittisella on laajat verkostot taidepiireissä, ja hän toivoo niiden hyödyttävän myös Joensuun kaupunginteatteria. 

– Olen työskennellyt monenlaisten teatterien ja taideyhteisöjen parissa. Toivon, että tätä kokemusta voidaan hyödyntää niin, että teatterimme pysyy avoimena ja vuorovaikutteisena laitoksena.