Hyvää Maailman teatteripäivää!

Joensuun kaupunginteatteri juhlistaa Maailman teatteripäivää liputuksella ja julistusvideolla.

Tänään 27. maaliskuuta vietetään Maailman teatteripäivää, jonka kunniaksi Joensuun kaupunginteatteri nostaa Suomen lipun salkoon ja julkaisee teatteripäivän julistukseen pohjautuvan videon sekä lukee julistuksen ennen teatteriesitysten alkua.

Juhlapäivänä Joensuun kaupunginteatterin Isot pojat on kiertueella Juuassa, ja suurella näyttämöllä esitetään Juhlat – ja elämä siinä sivussa kello 14 ja 18. Lippuja on myynnissä teatterin lipunmyyntikanavissa.

Teatteripäivän alkuperä

Maailman teatteripäivä on Kansainvälisen teatteri-instituutin (ITI) julistama juhlapäivä, jota on vietetty vuosittain 27.3. vuodesta 1962 lähtien. Aloitteen teki suomalainen professori Arvi Kivimaa ITI:n kongressissa Helsingissä vuonna 1959. Päivämääräksi valikoitui Kansojen teatteri -näyttämön avajaispäivä Pariisissa.

Suomessa Maailman teatteripäivää koordinoi Teatterin tiedotuskeskus (TINFO), joka toimii myös ITI:n Suomen keskuksena. Päivään kuuluu perinteisesti Maailman teatteripäivän julistus, jonka kirjoittaa vuosittain kansainvälisesti arvostettu teatterintekijä.

Julistus luetaan monissa teattereissa ennen illan esityksiä, ja sen ympärille rakentuu eri puolilla maailmaa juhlaohjelmaa: palkintojen jakoja, gaalailtoja ja liputuksia.

Julistusvideo Joensuun kaupunginteatterilta

Tänä vuonna TINFO haastoi Thalia-palkinnon saaneen Joensuun kaupunginteatterin tekemään julistuksesta oman tulkintansa videon muodossa. Otimme haasteen vastaan innolla – ja nyt meillä on ilo jakaa lopputulos yleisömme kanssa.

Vuoden 2025 julistuksen on kirjoittanut Juha Jokela. Videolla sen esittää näyttelijämme Jaakko Tohkanen. Videon on ohjannut, kuvannut ja editoinut Joonas Gavrilov. Äänisuunnittelusta vastaa Antti Männikkö.

🎭 Olkaa hyvät – ja hyvää Maailman teatteripäivää!

(Video on julkinen 27.3.2025 kello 8.00.)

Maailman teatteripäivän 27.3.2025 julistus:

Suomalaisen julistuksen kirjoittaja: Juha Jokela
Näytelmäkirjailija, ohjaaja

Kokoonnumme näyttämön taa hieman ennen ennakkoesityksen alkua ja yhtäkkiä se alkaa kuulua: yleisö on päästetty sisään ja hälisee salissa. Kyyneleet kohoavat silmiin. Melkein vuoden tauon jälkeen koronasulku on purettu ja me kuulemme yleisön hälinän. Ääni on odottamattoman kaunis. Se väreilee tietoa siitä, että tämä kohtaaminen on erityistä ja tärkeää. Molemminpuolinen ikävä. Te kaipasitte meitä. Me kaipasimme teitä. Tämä odotus satutti meitä molempia. Nyt se on ohi. Esitys alkaa pian ja me vietämme juhlan.

Mikä tämän kaipuun synnytti, tämän sisäisen huudon? Miksi tekijöiden ja yleisön yhteyden katkaiseminen tuntui kipeältä ja väkivaltaiselta? Teatterilla on selvästikin jokin ominaislaatu, jonka kautta se auttaa meitä pysymään koossa ja sisäisesti elävinä.

Teatteriesitys on lahja. Me paketinkäärijät emme voi kontrolloida, pitääkö katsoja lahjastaan tai mitä hän sillä tekee. Voimme vain antaa sen ja toivoa, että yhteys syntyy. Paljauden kautta. Vaikeaa kohti kurottamisen, ajattelun ja kauneuden kautta, yhteistyön kautta. Esitystilan ylle levittyvänä ilmapiirinä, tiivistyvinä jännitteinä, katseina ja kosketuksina.

Sikäli tilanne on kohtaamiselle otollinen, että me olemme jo tulleet tähän tilaan. Hengitämme samaa ilmaa. Yhteyden syntymiselle on annettu edellytykset.

Elämme aikaa, jossa tummeneva taivas uhkaa huutaa meidät apaattisiksi. Arvomme kyseenalaistetaan. Myös taitelijoiden turvallisuus horjuu. Silti tiedämme, että vaikka jotkut muut väistäisivät, taide ei voi väistää. Teatteri ei voi väistää.

Meillä on taiteilijan vastuu demokratiasta ja sen tulevaisuudesta, vastuu toisten lajien elämästä, vastuu planeetasta. Meidän olemassaolomme perusta on siinä, että kamppailemme julmuutta vastaan. Dogmeja ja muottiin pakottamista vastaan. Kurotamme kontrollin ja ajattelua vangitsevien rajojen yli.

Taide voi ja sen pitää katsoa päin väärää ja kauheaa, mutta se voi katsoa myös ilmeisimmän tarinan ohi, pieneen ja särkyvään, mahdollisesti yhtä tärkeään.

Tapahtui mitä tahansa, emme ole tyhjän päällä. Teatterintekijöinä tiedämme, että jokainen nyt-hetki rakentuu ajan kerroksille, jotka ovat maaperänä meidän aikamme alla. Teatteria eri aikakausina rakastaneiden rakkaus kantaa meitä.

Edeltäjien tavoin me juhlistamme paradokseja, leikimme kuolemanvakavina, hassuttelemme hirveyksien äärellä, rienaamme ja rakastamme, etsimme uutta ja vaalimme vanhaa. Ja olemme itsekin osa suurempaa tarinaa.

Lopetan katkelmaan Boris Pasternakin runosta Hamlet. Hälinästä sekin alkaa.

“Sorina vaimeni. Astuin näyttämölle.
Selkääni vasten oven kehyspuu.
Etäisen kaiun läpi koetan kuulla,
mitä vuosisadallani tapahtuu.”*

Aina emme itse kuule oikein. Silloin opimme toisiltamme. Pysytään yhdessä.

Juha Jokela

*Boris Pasternakin runon käännös: Marja-Leena Mikkola

Juha Jokela on näytelmäkirjailija, ohjaaja ja käsikirjoittaja, jonka viimeisimpiä töitä ovat Suomen Kansallisteatterille kirjoitettu Dosentit ja kolmen teatterin yhteistuotanto Eerika Rantasen tähänastinen elämä. Tällä hetkellä hän kirjoittaa uutta näytelmää Helsingin Kaupunginteatterille. Jokela tuli tunnetuksi Venla-palkitun televisiosarjan Pulkkisen (1999–2002) toisena käsikirjoittajana. Näytelmäkirjailijana hänen läpilyöntinsä oli Mobile Horror, jonka kantaesitys nähtiin Teatteri Jurkassa vuonna 2003. Jokelan näytelmiä on käännetty lukuisille kielille, mm. englanniksi, espanjaksi, ruotsiksi, saksaksi, tanskaksi, tšekiksi, unkariksi ja viroksi. Hänen teoksiaan on esitetty Euroopan lisäksi esimerkiksi Färsaarilla, Meksikossa ja Yhdysvalloissa.

Jokela ohjaa kirjoittamiensa näytelmien kotimaiset kantaesitykset. Jokelan ohjaama ja yhdessä näyttelijöiden kanssa kirjoittama Eerika Rantasen tähänastinen elämä on yksi seitsemästä Thaliafinalistista 2025. Suomen Kansallisteatterissa vuonna 2021 kantaesitetty Dosentit sai Suomen Tiedeakatemioiden ihmisoikeuspalkinnon. Hänen näytelmänsä Fundamentalisti voitti vuoden 2008 Pohjoismaisen näytelmäkirjailijapalkinnon ja vuonna 2013 hänelle myönnettiin opetus- ja kulttuuriministeriön Suomi-palkinto.

Teatterin tiedotuskeskus TINFO on Kansainvälisen teatteri-instituutin (ITI) Suomen-keskus