Joensuun kaupunginteatterin tuotantosihteeri Mari Hämäläisellä on Alkutuotanto-esityksen parissa mielenkiintoinen kaksoisrooli. Tuotantosihteerin pestissä Hämäläinen vastaa esimerkiksi teatterin aikataulujen ja teatterilaisten työvuorojen sovittelemisesta kalenteriin. Alkutuotannon osalta hän on myös lavastaja.
Hämäläisen suunnittelemat Alkutuotannon lavasteet on isolta osin rakennettu kierrätysmateriaaleista, kuten Puhaksen kautta saadusta metalliromusta. Näyttämön takaosan koivunrungot ovat luminaamioverkkoa, armeijan ylijäämää. Hämäläinen on ennenkin tehnyt lavasteita kierrätysmateriaalista. Siinä on omat haasteensa: on tuuripeliä, millaista materiaalia löytyy ja kuinka paljon.
Luontoarvot ovat Hämäläiselle lähellä sydäntä.
– Kierrätysmateriaalin käyttäminen on myös itselleni arvovalinta.
Hämäläinen kiittää yhteistyötä valo- ja äänisuunnittelijoiden kanssa.
– Valaistus saa lavastuksen eloon, ja kiinnostavaa on myös se, että lavasteet soivat.
Monta roolia
Näyttelijöillä Aleksi Lavasteella ja Tommi Kainulaisella on Alkutuotannossa monta roolia – samoin on Mari Hämäläisellä teatterialalla.
Yhteistyö Alkutuotannon käsikirjoittajan Jonni Pantzarin kanssa alkoi Tampereella Ylioppilasteatterissa jo lähes kaksi vuosikymmentä sitten, kun Hämäläinen työskenteli lavastajana. Hämäläinen teki ensimmäistä lavastustaan 2001, ja Pantzar teki esitykseen valot ja auttoi lavastuksen rakentamisessa.
Myös Teatteri 2.0:n toiminnanjohtaja Saara Rautavuoma oli jo tullut tutuksi yhteisissä tuotannoissa, ennen kuin Rautavuoma soitti ja kysyi Hämäläistä mukaan Alkutuotannon työryhmään. Tuolloin tulossa oli kantaesitys, joka nähtiin Tampereen Työväenteatterissa 2012. Tampereella kymmenisen vuotta teatterialalla työskennellyt Hämäläinen oli jo muuttanut Joensuuhun ja työskenteli freelance-lavastajana.
Ilmastonmuutos iski luminaamioverkkoon
Seitsemän vuotta kantaesityksen jälkeen Alkutuotannon päivitetty versio esitettiin helmikuussa 2019 Lahdessa. Tuolloin Hämäläinen työskenteli Joensuun kaupunginteatterissa tarpeistonvalmistajan sijaisena, ja viikot kuluivat vinhasti Lahden ja Joensuun väliä kulkiessa.
Alkutuotannon ja Joensuun polut yhdistyivät syksyllä 2019, kun esitys tuotiin yhteistuotantona Joensuun kaupunginteatteriin, jossa Mari Hämäläinen oli alkusyksystä siirtynyt tuotantosihteerin tehtävään.
Alkuperäiset lavasteet olivat vuosia aiemmin jatkaneet matkaansa uudelleen kierrätykseen, ja päivitettyä versiota varten kerättiin jälleen kierrätysmateriaalia lavasteita varten. Seitsemässä vuodessa ilmastonmuutos oli iskenyt luminaamioverkkoonkin, sillä design oli muuttunut: valkoiselle pohjalle oli lisätty vihreitä laikkuja.
Tuotantosihteeri innostuu ongelmanratkaisusta
Lavastuksia Hämäläinen on tehnyt kaiken kaikkiaan yli 15. Nyt hän nauttii työstään tuotantosihteerinä ja kokee, että monipuolinen kokemus on hyödyksi.
– Hahmotan koko teatterin tekemisen kokonaisuuden, tunnen ihmiset ja talon tavat. Lavastajana sitä kulkee teatterin kaaren ideasta ensi-iltaan, mutta tuotantosihteerinä kaari jatkuu siitäkin eteenpäin, ja tavallaan kaaria on monta päällekkäin.
– Tuotantosihteerin työssä on paljon uutta, mikä pitää mielenkiinnon yllä. Saan kiksejä ongelmanratkaisusta!
Se hetki, kun Alkutuotanto-esitys tulee päätökseensä, ei lakkaa liikuttamasta Hämäläistä.
– Liikutuksen aiheuttaa toisaalta se, että loppukuva on niin kaunis ja toisaalta myös se huojennus, että tämä onnistui. Ja sitten on se tietynlainen toiveikkuus… Ajatus siitä, että ehkä maailma sittenkin pelastuu.
Alkutuotannossa guatemalalainen viljelijä Jacobo tuumaa:
– Häätyy jonkun tämä alakutuotantokkii hoetoo!
Ja Hämäläinenhän hoitaa. Repliikki naurattaa osuvuudessaan, kun Mari Hämäläinen vuorottelee sujuvasti ensi-iltaviikolla tuotantosihteerin työpisteeltä suurelle näyttämölle, työvuorosuunnittelusta lavasteiden pystytykseen.
Mari Hämäläinen
- Muotoilija (AMK)
- Työskennellyt muun muassa Tampereen Työväenteatterissa, Pyynikin kesäteatterissa ja nyt Joensuun kaupunginteatterissa.
- 41-vuotias. Kotoisin Kaavilta, asuu nykyään Kontiolahden Lehmossa.